Pizzagaten opetus nuorisolle

Ottaen huomioon sen, miten ihmiset somessa käyttäytyvät, lienee viisainta aloittaa tämä kirjoitus disclaimerilla. Eli nämä ajatukset ovat minun mielipiteitäni, eivätkä ne ole missään punnittuja, tieteellisiä faktoja. Tämän kirjoituksen tuottaminen ei ole ainoa, mitä olen tänä päivänä palkkani eteen tehnyt, mutta toki olen työajalla tämän laatinut. Pahoittelen jo etukäteen, etten ole käyttämässä työaikaani johonkin yleisen mielipiteen mukaan järkevämpään, mutta siihen löytyy syy siitä, että Helsingin poliisilaitos on katsonut, että on viisasta käyttää jokunen tunti työaikaa vuodessa myös blogikirjoitusten laatimiseen.

 

Noin! Lähtipä dynaamisesti käyntiin. Mutta jos nyt päästään vihdoin asiaan, niin täytyy näin täysipäiväisesti netissä työskentelevänä virkamiehenä todeta, että jos meidän tehtävämme on pyrkiä opettamaan asiallista nettikäyttäytymistä nuorisolle, niin ihan kovasti en apuja saa suurelta osalta kansasta, jotka somea käyttävät. Viittaan tällä kommentillani tietysti pari päivää Suomea puhuttaneeseen Pizzagateen, jonka mittasuhteet ovat suoraan sanottuna järjettömät. Eivätkä pelkästään mittasuhteet ole järjettömiä, vaan jälleen kerran myös se taso, millä kommentoijat ovat liikkuneet, saavat minutkin hämmästymään – ikävä kyllä huonolla tavalla.

 

Ihmettelin tässä kohussa montaa asiaa, mutta ehkä eniten hämmästyin siitä, miten puhdas faktatieto saatiin joidenkin tahojen silmin näyttämään naurettavalta, koska se ei heidän mielestään ollut juuri se kirjoitus, jolla harmaata taloutta vastaan kampanjointi pitää polkaista käyntiin. Olivatpa aluksi jotkut poliitikotkin sitä mieltä, ettei tuollaiseen pitäisi panoksia asettaa ensinkään. Sinänsä mielenkiintoista heiltä, koska noilla kommenteilla he tulivat ottaneeksi kantaa sen puolesta, että tiettyihin rikoksiin ei pitäisi puuttua. Ja tietenkin jotkut "yhden asian liikkeet" näkivät tässäkin rasismia, mutta se nyt on väite, joka on jotain absurdiuden ja komiikan välimaastosta riippuen siitä, miten hyvällä tunnelmalla kuulija sattuu kulloinkin liikkumaan.
 

Jos unohdetaan kirjoitusten sisältö, ja tarkastellaan asiaa siitä näkökulmasta, miten asiallisesti ja millä tyylillä kommentteja tähän aiheeseen liittyen heiteltiin, oli kyse sitten perinteisestä tai sosiaalisesta mediasta, ja liitetään tähän tarkasteluun se, millaisen signaalin tämä antaa nuorisollemme, joka vasta harjoittelee kommunikaatiotaitoja ottaen samalla mallia meistä aikuisista, niin minun täytyy ikäväkseni todeta, että tämä on malliesimerkki siitä, mitä en halua nuorille opettaa kuin varoittavassa mielessä. Ja itse asiassa näin joudun tekemäänkin, koska tähän asti olen pyrkinyt luomaan optimismia, ja uskonut itsekin siihen, että jos teet vilpittömästi asioita, pysyttäydyt asiallisena sekä faktoissa, olet pääsääntöisesti kuivilla.

 

Tästä eteenpäin minun pitää muuttaa sanomaani. En voi valehdella heille enempää. En halua, että heille tulee mielikuva siitä, että voisi ikään kuin innostuneena kirjoittaa ihan faktapohjaista tietoa joutumatta tyrmätyksi tai jopa naurunalaiseksi. Ja siis täysin mielivaltaisista syistä. Koska sellaisen kuvan tästä saa, ja sen kuvan annoimme taas nuorisollemme, ettei sillä ole mitään merkitystä, vaikka kirjoittaisit täyttä asiaa.

Se sotii kovasti sitä unelmaani vastaan, että nuorisomme uskaltaisi kirjoittaa, uskaltaisi pistää itseään likoon ja uskaltaisi ottaa kantaa. Mutta jos tästä tapauksesta ottaa mallia, niin aika moni nuori saattaa todeta, ettei kannata, vaan on viisainta pysytellä kivoissa kuvissa lemmikeistä tai revontulista. Ehkä ne eivät ärsytä muita niin paljon? Eli siis saamme jatkossa lisää sitä sisällötöntä höttöä, josta saattaa tulla hetkeksi hyvä mieli, mutta siinä se sitten onkin.
 

Tähän loppuun sopiikin hyvin ote viestistä, jonka sain viikonloppuna eräältä helsinkiläiseltä koulunkäyntiavustajalta. Hän kirjoitti: Emme pysty suojelemaan lapsia moneltakaan ikävältä asialta ja ilmeisesti epäasiallinen nettikeskustelu on yksi näistä, koska me aikuisetkaan emme ole päässeet yhteisymmärrykseen missä rajat menevät. Totta! Rikoksen rajan tiedämme, mutta onko niin, että tuo moraalin minimitaso on se, jolla haluamme nuorisomme liikkuvan somessa.

JarnoSaarinen

Työskentelen Helsingin poliisilaitoksella nettipoliisina.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu