JarnoSaarinen

Kohtuuttomia odotuksia

Ihminen kun ottaa yhteyttä viranomaiseen - esimerkiksi poliisiin - hän usein odottaa saavansa oikeutta. Väitän, että Suomessa viranomaistoiminta on sen verran säänneltyä, ohjeistettua ja riittävän hyvin johdettua, että kansalainen myös sitä oikeutta lähes poikkeuksetta saa. Kuitenkin joskus ihminen kokee, ettei häntä oteta tosissaan tai häntä ei kuunnella, vaikka viranomainen on kuunnellut, ohjeistanut ja perustellut. Näistä tapauksista syntyy niitä legendoja, joissa haukutaan viranomaiset, ja heidän toimintansa, vaikka todellisuudessa viranomainen on toiminut lakien ja ohjeiden mukaisesti. Sosiaalinen media on loistava kasvualusta legendoille, joissa totuus ei ole olennaista, vaan lähinnä hyvä tarina ja sitä seurannut tuohtumus.

 

Meille nettipoliiseille näitä tällaisia tapauksia tulee aika ajoin, joissa kansalaisen odotukset ovat korkealla, mutta poliisilla ei ole lain suomaa keinoa puuttua asiaan. Monet näistä ovat tapauksia, joihin puuttuminen rajoittaisi sananvapautta. Kansalainen, joka poliisia asiallaan lähestyy, saattaa normaalioloissa olla sananvapauden vankka kannattaja, mutta kun saa maistaa sen sitä omassa nilkassaan, ei tuo perusoikeus enää oikeastaan vaikuta kovin hauskalta.

 

 Tällaisen tapaus etenee useimmiten seuraavaa kaavaa noudattaen:

1. Ihminen kertoo tuohtuneena, että häntä on loukattu netissä, ja pyytää apua.

2. Usein tarkemmat tiedot puuttuvat joko osittain tai kokonaan, joten pyydän häntä kertomaan lisää.

3. Ihminen kertoo seikkaperäisesti, eikä oikein osaa tiivistää olennaista. Tässä kohtaa esitetään yleensä myös vaatimuksia.

4. Analysoinnin jälkeen joudun toteamaan, ettei kyseessä ole rikos, ja perustelen päätökseni.

5. Ihminen jankkaa vastaan, tarjoaa mahdollisesti lisäinformaatiota, ja ihmettelee, miten voi olla mahdollista, että tuollaista saa tehdä.

6. Analysoin lisäinformaation, ja perustelen kantani uudelleen. Ehkä tarkennan perustelujani, ja avaan myös hieman sitä, miten viranomaisten toiminta on myös säädeltyä. Korostan sananvapautta.

7. Ihminen pettyy ja suuttuu. Ihmettelee, miksei häntä auteta, ja vihjaa hakeutuvansa muualle saamaan apua.

 

Tuossa karkea esimerkki, miten keskustelu lyhykäisyydessään etenee. Eikä auta, vaikka kuinka perustelet, niin silti olet sinua lähestyneen henkilön mielestä joko laiska, sydämetön tai molempia. Viranomaistoiminnassa on kuitenkin sellainen mielenkiintoinen piirre, kun näin oikeusvaltiossa eletään, ettei mielivalta ohjaa toimintaa. Ristiriitaista tässä on se, että usein tällainen viranomaista lähestyvä ihminen on oikeusvaltion perusperiaatteiden kannattaja, vaikka hän omalla kohdallaan toivoisikin viranomaisilta suoraan sanottuna mielivaltaista käytöstä. Toisin sanoen hän ei kestä näiden arvokkaiden periaatteiden seurauksia. Ja kun tämän kertoo apua toivovalle ihmiselle, hän ikään kuin siirtyy moodiin, jossa kielletään realismi, ja tuohtumuksen kohteeksi valikoituu häntä opastanut viranomainen.

 

Mitä tällä kirjoituksella haluan sanoa? Sitä, että viranomaiset ovat täällä kansalaisia varten - tasapuolisesti. Viranomaiset eivät suhtaudu asioihin tunteella, vaan päätökset tehdään aina faktoihin perustuen. Me viranomaiset emme voi tehdä mielivaltaisia päätöksiä, vaan meidän toimintamme tulee perustua lakeihin, asetuksiin, määräyksiin ja ohjeisiin. Silloin kohtelu on reilua ja oikeudenmukaista. Samalla haluan muistuttaa, ettei mikään ihmisen rakentama systeemi ole aukoton, vaan jokaisessa systeemissä on omat porsaanreikänsä. Tärkeintä on vain pitää tuo virhemarginaali riittävän pienenä, jotta ihmiset eivät koe systeemiä epäoikeudenmukaisena.

 

Haluan myös samalla toivoa, että kun seuraavaksi kuulet tai luet jonkun tarinan huonosta viranomaistoiminnasta, kannattaa miettiä, onko tuo kirjoittaja varmasti ymmärtänyt kaiken oikein. Lisäksi kannattaa muistaa, ettet voi tehdä aukotonta johtopäätöstä asiasta, ellet kuule myös asian toista osapuolta. Viranomaisten kantaa ei tällaisissa (netti)keskusteluissa valitettavasti juuri koskaan saada kuulla, koska me emme niistä useinkaan saa tietää, tai jos saamme, se tapahtuu aivan liian myöhään. Suuren yleisön tuomio on silloin jo julkistettu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Matias Härkönen

Jotta legendoista päästäisiin eroon, pitäisi viranomaistenkin jokus pystyä vastaamaan avoimesti teoistaan. Esim. lasten huostaanottokiistoissa on viime aikoina pyörinyt sellaista juttua, että toivoisi viranomaistenkin vastavaan onko se edes mahdollista? Ja jos, niin hurjalta kuulostaa aina välillä.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Entäs jos legendojenkin kohdalla edellyttäisi yksilöltä harkintaa ja pyrkimystä objektiiviseen havainnointiin eikä menisi mukaan kaikenlaisiin juttuihin. Muistanpa kohun huostaanottovideotallenteessa, jota levitettiin saatteella, että poliisit pahoinpitelevät lapsia. Tämä meni ihan täydestä vaikka kuinka moneen, vaikka omin silmin saattoi nähdä että poliisi otti syliin hysteerisen lapsen. Ihminen on lauma-ajattelija, ja uskoo mielellään mieltä kiihdyttäviin asioihin mielummin kuin tarkistaa itse.

Matias Härkönen

Kyllähän jokainen järkevä yksilö aina harkitsee ja miettii, mitkä osat ovat mahdollisesti totta ja mitkä eivät. Näitä tarinoita on vain viime aikoina kuultu niin paljon julkisuudessa että osaan alkaa jo uskomaan. Varatuomari Leena Ikonen kirjoitti aiheesta jopa kirjan - Salassa pidettävä. En epäile, etteikö näissä tarinoissa suurin osa vastaa todellisuutta. Ja jos viranomaisten ainoa kommentti on, että ei voida kommentoida, niin kyllä kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaan varmasti heikkenee.

Yhtään virhettä en tiedä viranomaisten myöntäneen.

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen

Olen täysin samaa mieltä. En kuitenkaan voi ottaa kantaa lastensuojelun tekemiin ratkaisuihin, mutta totean, ettei tuollaisia tapauksia ole kovin helppo kommentoida. Joskus niitä ei lain mukaan pysty kommentoimaan sillä laajuudella, jolla pystyisi kansalaisille asian kaikki puolet selvittämään. Petra tuossa kommentoi hyvin tätä asiaa, ja tavallaan ainakin itselle tuollaiset videot ovat vähän kuin totalitarististen valtioiden propaganda. Jotkut uskovat, mutta onneksi monet älyävät myös sen, että video ei kerro koko totuutta, vaan itse asiassa vain sen, mitä kuvaaja haluaa sen kertovan.

Timo Tuovinen

"oikeutta lähes poikkeuksetta saa" lähes.

Timo Tuovinen

" Ihminen kertoo seikkaperäisesti, eikä oikein osaa tiivistää olennaista" Niin onko tämä se lähes? Jos ei osaa kertoa olennaista, niin oikeutta ei saa?

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen

Ei tietenkään. Pointti on se, että näissä jutuissa, joissa ihminen pettyy viranomaisiin, on ainakin minun havaintojeni mukaan sellainen piirre, että ensimmäinen viesti ei jostain syystä kerro tapauksesta juuri mitään. Niitä tietoja joutuu ikään kuin onkimaan. Enemmänkin tulee sellainen käsitys, että aivan kuin henkilö ei sittenkään uskoisi asiaansa, vaan kokeilee kepillä jäätä. Mutta siis missään tapauksessa näitä asiayhteyksistä erotettuja lauseita ei voi linkittää. Lue kirjoitukseni ajatuksella, niin pointti tulee sieltä esiin.

Timo Tuovinen Vastaus kommenttiin #12

Eli jos et ymmärrä toista, et voi tuomita! ??
http://youtu.be/kChFDMcnByo

Timo Tuovinen Vastaus kommenttiin #12

Mutta se jos emme ymmärrä toisiamme ei ole meidän syy vaan ongelma.
Eli jos pointtini on jos kansalainen ei ymmärrä viranomaisia 0-0 Tilanteessa viranomainen on oikeassa?
!

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen Vastaus kommenttiin #29

Timppa ei nyt taida oikein ymmärtää... Eli siis rautalangasta: Asiassahan osapuolena ovat oikeastaan lainsäädäntö ja kansalainen. Viranomainen on ikään kuin lainsäädännön tulkki. Jos kansalainen ei ymmärrä lainsäädäntöä, ei mun mielestä ole järkeä haukkua tulkkia. Vai mitä mieltä itse olet?

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Puolueettomuus tai sinne suuntaan menevä, on kova juttu kohdattavaksi tässä elämässä, jossa se on jonkin verran omituista.

Kyllä objektiivisempi suhtautuminen on kiva asia, etenkin noin kansalaisten keskinäistä asemaa edistävässä mielessä.

Vaikea sanoa, että mikä on puolueettomuuden ja objektiivisyyden nykyinen rooli isommin ottaen. Mielenkiintoinen kysymys. Mihin sitä käytännössä oleellisimmin ottaen käytetään. No, vähän on offtopic.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Koko kirjoitus on täydellistä soopaa, sitä virallista valhetta jota tunnustuksellisesti meille levitetään ja eikö poliisisetää todellakaan hävetä aikuisena ihmisenä tulla kertomaan tällaisia satuja julkiselle palstalle!?

Itse olen joutunut seitsemän ja puoli vuotta kestäneen netttikiusaamisen ja vainoamisen kohteeksi, eräällä kuvataidepalstalla. Siis noin seitsemän ja puolen vuoden aikana on päivittäin useita kertoja kyseisellä palstalla esitetty minusta nimeltä mainiten vääriä ja valheellisia väitteitä, sekä solvattu kaikilla mahdollisilla tavoilla!

Olen tehnyt toiminnasta useita rikosilmoituksia, tehnyt kyseisen palstan kautta noin kahden vuoden ajan asianmukaiset ilmoitukset poliisille ja lähettänyt poliisille 70 A-4 kokoista sivua talteen ottamiani vääriä ja valheellisia väitteitä minusta, sekä näitä solvauksia. Joita siis on tehty kaikkina päivinä noin seitsemän ja puolen vuoden aikana, mukaanlukien juhlapyhät, siis joulut uudet vuodet ja vastaavat, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta!

Viime vuoden joulukuussa aloin saamaan häirintäpuheluja tuntemattomasta numerosta liittyen todistettavasti tämän kuvataidepalstan vainoamiseen ja tämän vuoden huhtikuussa tämä häirikkö uhkaili lapsiani, josta tein rikosilmoituksen ja jopa blogikirjoituksen tälle palstalle. Kesän aikana nämä häirikköpuhelut jatkuivat samasta tuntemattomasta numerosta, samoin kuin lasteni uhkailutkin ja sattumalta minulla on näille todistajiakin. Kaikki nämä olen myös ilmoittanut poliisille täysin asianmukaisesti!

Kaikesta huolimatta poliisi ei ole suostunut tutkimaan koko asiaa, joka johtuu siitä että olen joutunut aikaisemminkin poliisin törkeän rikollisuuden kohteeksi ja josta olen kirjoittamassa kirjaa! Samaan aikaan poliisilla on kuitenkin aikaa sakottaa alaikäistä tyttöä joka tupakoi koulualueella, joten resurssipulasta tässä ei ole kyse. Myös oopperalaulaja Karita Mattilaa kohtaan tehdyt uhkailut poliisi kyllä tutkii ja rikkoo näin Yhdenvertaisuuslakia minun ja lasteni kohdalla!

Esitän myös julkisen väitteen että tätä minun vainoamistani ja lasteni uhkailemista suojellaan ylimmältä mahdolliselta taholta, entisen tasavaltamme presidentin Tarja Halosen toimista. Minulla on asiasta keskeneräinen kirja josta ilmenee kaikki perusteet, joiden perusteella esitän väitteeni ja olen valmis koska tahansa esittämään ne julkisestikin. Pidän toimintaa äärimmäisen halveksuttavana toimintana, varsinkin kun sitä tehdään julkisesti ja toiminnan suojelijana on noinkin korkea-arvoinen ihminen. Kertoisin mielelläni koko stoorin tällä palstalla, mutta asia on liian monimutkainen ja monisyinen kerrottavaksi blogikirjoituksena. Tällä hetkellä kirjastani on valmiina 170 A-4 sivua ja muutamia kymmeniä sivuja vielä, niin se on valmis julkaistavaksi!

Toiminta minua vastaan kattaa yli seitsemän vuoden vainoamisen ja lasteni uhkailemisen lisäksi useita Ihmis- ja Perusoikeusloukkauksia, törkeän petoksen, murhayrityksen, yli kymmenenvuotisen ammatillisen syrjinnän ja useita muita viranomaisten tekemiä rikoksia, joita ei yrityksistäni huolimatta ole tutkittu asianmukaisesti! Ja olen muuten lähettänyt keskeneräisen kirjani niin poliisille, Oikeusministeriöön kuin Tarja Halosellekin luettavaksi!

Joten nettipoliisin on aivan turha tulla esittelemään tälle palstalle virallista totuutta, joka on mahdollisimman kaukana oikeasta totuudesta!

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen

No mutta jotain hyvääkin, eli sananvapaus sentään toteutuu, kun sinäkin saat vapaasti esittää oman näkemyksesi kirjoituksestani, eikö totta. Ja sananvapaus kuuluu myös nettipoliisille, joten tulen jatkossakin kertomaan asioita, jos kohta virallisen totuuden taakkaa en halua kantaa.

Esa Niemi

Jarno Saarinen. Mitä tuossa tilanteessa voi tehdä kun ilmottaja voi olla voimakkaan tunnetilan pyörteissä. Loukkaantumiskynnystä on varmaankin maahanmuuttokeskustelujen myötä madallettu ja ihmiset opetetaan loukkaantumaan ja esiintymään uhreina. Vastaavasti yhteydenottoa on samalla helpoitettu eikä ilmoittaja ole ehtinyt rauhoittua ennen yhteydenottoa.

Tunneperäisen ja mielikuviin perustuvan keskustelukulttuurin virallistaminen näkyy varmasti tunneperäisenä painostuksena myös viranomaisten suuntaan.

Kiihottamispykäläkin on sen verran mielivaltainen ettei kenelläkään osapuolella ole selvää kuvaa milloin raja ylittyy. Ilmoittaja toimii ja odottaa lain toimivan tunneperäisesti, poliisi toimii tunneperäisesti kuten myös oikeuslaitoskin. Tuomiotkin vähentävät luottamusta oikeuslaitokseen tai viranomaisiin kun ihmiset tulkitsevat tunneperäisen lain toteutumisen myös tunneperäisesti. Liian useasti käytettynä se johtaa joukkoprotestiin tai EIT:n Suomelle antamina tuomioina ihmisoikeusrikkomuksista. Liian vähän käytettynä se hermostuttaa tahoja, jotka käyttävät pykälää politiikan jatkeena.

Kunnianloukkaus on jo helpompi hahmottaa kun raja ylittyy silloin kun esittää perättömiä väitteitä. Kiihottamispykälässä riittää pelkkä tiedon välitys. Väitteen paikkaansapitävyydellä ei ole niinkään painoarvoa kuten valheellisesti kuvitellaan. Keskustelijan lähtökohta saattaa olla todennettavan tiedon esittäminen, mutta ei ymmärrä tiedon välittämisen olevan itsessään jo kiellettyä.

Poliisista on tehty jonkinlainen siveyspoliisi ja ehkä jopa poliittinen työkalu. Epäselvät lait johtavat epäselviin tilanteisiin ja olemme kaikki huonojen lakien uhreja.

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen

Osin jaan ajatuksesi kyllä, eli tässä on opittuakin. Ovathan ihmiset ehkä herkempiä kuin olivat ennen. Tai sitten kyse on siitä, että kun nyt kaikki keskustelevat täysin tuntemattomien kanssa verkossa, jolloin jäävät ilmeet, eleet ja äänensävyt pois, tulee myös väärinymmärryksiä.

Kiihottamispykälä on vähän vaikea tulkittava, ja meillä on ainakin aika matalalla kynnyksellä siitä ilmoituksia tehty.

Ja toden totta, kunnianloukkaus on paljon selkeämpi pykälä, joten sitä on helpompi tulkita.

En mä silti sitä osta, että poliisi olisi jonkinlainen poliittinen työkalu. Tai en ainakaan tunnista, että mille puolueelle tässä duunia tehdään. :) Kyllä mä ainakin pyrin täysin tekemään tätä kansalaisille, enkä mieti heidän taustojaan sen enempää. Asiat asioina.

Ja pääsääntöisesti lainsäädäntömme on mielestäni selkeää. Poikkeuksia on, mutta niitä on hyvin vähän.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Analysoinnin jälkeen joudun toteamaan, ettei kyseessä ole rikos, ja perustelen päätökseni"

Oikeusvaltiossa poliisin ei pitäisi päättää onko kyseessä rikos vai ei. Poliisi ei ole tuomari.

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen

Kyllä se vain kuuluu poliisin tehtäviin arvioida, onko tapauksessa syytä epäillä rikosta, vai ei ole. Vai tarkoititko, että tuomioistuimen tulisi päättää myös siitä, ryhdytäänkö esitutkintaan vai ei? Jos, niin silloin tulisi tehdä lakimuutos.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Jarno Saarinen,

Kysyn vaan, onko Markku Laitisen kommentti nyt juuri sellainen tyypillinen legenda, joka sananvapauden loukkaamattomuuden vuoksi jää elämään omaa elämäänsä ?

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen

Ei minulla ole mitään valmiuksia kommentoida tuollaista asiaa, johon en ole perehtynyt millään tavalla. Laitisen kirjoituksesta puuttuivat ne perustelut, josta syystä poliisi ei ole juttuja tutkinut. Ne kyllä aina asianomaiselle ilmoitetaan. Olisi kuitenkin kohtuullista, että se tieto olisi annettu, kun kerran on lähdetty muillakin syillä spekuloimaan.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Tässä viimeisessä rikosilmoituksessani lasteni uhkailujen kohdalla, on poliisi kertonut syyttämättäjättämisperusteeksi sen ettei ole korostettua syytä olettaa epäillä vakavaa vaaraa ja ettei uhkaus ole kohdistunut minuun jolle on soitettu. Eli minulle voidaan soitella häirintäpuheluja ja uhkailla lapsiani, se ei ole poliisin mukaan laitonta!

Tämän pitkäaikaisen vainoamisen, kiusaamisen ja jatkuvien perättömien väitteiden julkisen tekemisen tutkimattajättämisperusteita ei mainita lainkaan. Vaikka ne todistettavasti liittyvät tähän lasteni uhkailemiseen!

Myöskään keskeneräisessä kirjassani esittämiäni asioita ei ole tutkittu millään lailla, enkä ole saanut asiasta minkäänlaista päätöstä. Vaikka olen lähettänyt sen kokonaisuudessaan poliisille, Oikeusministeriöön ja Tarja Haloselle, sekä pyytänyt asioiden perusteellista tutkimista ja oikeuksieni täydellistä palauttamista!

Mutta olen ajatellut että ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen, lähetän valmiin kirjani kaikille vastavalituille kansanedustajille ja pyydän heiltä asioiden perusteellista tutkimista ja oikeuksieni täydellistä palauttamista! Minulla ei ole mitään syytä antaa periksi ja luopua oikeuksistani!

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen Vastaus kommenttiin #22

Ok. No, kuten ymmmärrät, en voi tuohon ottaa kantaa, kun en tiedä, millainen uhkaus on ollut. Ja toisaalta, ei ole tapana ottaa kantaa muutenkaan toisen samaan organisaatioon kuuluvan virkamiehen toimiin. Sitä varten on oikeuskansleri ja EOA, joka arvioi, onko poliisi toiminut oikein. Oletko tehnyt kantelun?

Oletko saanut noista jälkimmäisistä päätöstä, vai ovatko ne yhä kesken?

Tuota noin... Voithan sinä lähettää kirjasi vaikka Paaville, mutta eihän hänelle, eikä kansanedustajille, tuo sinun asiasi kuulu. Poliisilta voit kysyä asiaa, joka perustelee päätöksensä. Jos se ei miellytä, voit kannella esim. eduskunnan oikeusasiamiehelle. Miksi kysyt asiaa henkilöiltä, jotka eivät voi sinulle vastata? En minäkään sinulta kysy, miksi Prismassa maito maksaa 79 senttiä litralta. Oletan tässä tietysti, ettet ole Prisman hinnoittelusta vastaava henkilö.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #24

Vein aikanaan nuo poliisin ja muiden viranomaisten minuun kohdistamat rikokset tutkittavaksi eduskunnan Oikeusasiamiehelle, mutta koska niitä ei tutkittu asianmukaisesti siitä huolimatta, niin en aio tuhlata aikaani turhaan. Eduskunta on lainsäätäjä ja aion viedä asiani heille tiedoksi ja pyytää heiltä asioideni perusteellista tutkintaa ja oikeuksieni palauttamista täysimääräisesti!

Kyllä kansalaisella täytyy joku taho olla, jolla poliisin ja muiden viranomaisten rikollisuus todetaan ja jolta voi saada oikeuksiensa palauttamisen täysimääräisenä! Ja koska kyse on asioista jotka ovat osittain päivänselviä ja jotka voidaan todeta hyvin helposti tapahtuneen, niin kyseessä on myös osittain yhteiskuntamme tutkiminen tai yhteiskuntakokeilu. Onko mahdollista saada tällaisessa paskamaassa oikeutta, silloin kun joudut systemaattisen ja järjestelmällisen viranomaisrikollisuuden uhriksi!?

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen Vastaus kommenttiin #27

Eli siis EOA ei käsitellyt asiaasi? Hmmm... No, kertoo sekin jostakin.

Se minua tässä myös mietityttää, että missäköhän maassa luulet, että on parempaa oikeudenmukaisuutta? Nimeä nyt vaikka kaksi maata. Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska itselleni ei tule juuri yhtään maata mieleen. En aio tästä mitään väittelyä lähteä pykäämään, vaan todellakin, mielenkiinnosta kyselen.

Matleena Untinen

Näin se menee

Franz Kafka ”oikeusjuttu”

Portinvartija

Lain edessä seisoo portinvartija. Tämän portinvartijan luo tulee mies maalta ja pyytää päästä sisälle lakiin. Mutta portinvartija sanoo, ettei hän nyt voi suoda miehelle sisäänpääsyä. Mies miettii ja kysyy sitten, saako hän näin ollen ehkä myöhemmin astua sisään. ”Mahdollisesti” sanoo portinvartija ”mutta ei nyt”. Koska lakiin johtava portti on auki kuten aina ja portinvartija astuu sivuun, mies kumartuu nähdäkseen portista peremmälle. Huomatessaan sen portinvartija nauraa ja sanoo: ”jos houkutus on noin suuri, yritä toki, minun kielloistani välittämättä, mennä sisään. Mutta muista: Minulla on suuri valta. ja minä olen vain alimmaisin portinvartija. Mutta jokaisen salin edessä seisoo portinvartijoita, toinen toistaan mahtavampia. Jo kolmannen näkemistä minä en voi enää kestää.

Tällaisia vaikeuksia maaseudun mies ei osannut odottaa: pitäisihän lain toki olla avoin jokaiselle ja milloin hyvänsä, ajattelee hän, mutta kun hän nyt katsoo hiukan tarkemmin turkisviittaan pukeutunutta portinvartijaa, tämän suurta terävää nenää, pitkää, ohutta, mustaa tataripartaa, hän päättää sittenkin mieluummin odottaa, kunnes saa luvan astua sisään.

Portinvartija antaa hänelle jakkaran ja sallii hänen istuutua oven pieleen. Siinä hän istuu päiviä ja vuosia. Hän yrittää monta kertaa saada luvan astua sisään ja uuvuttaa portinvartijan pyynnöillään. Portinvartija ryhtyy silloin tällöin hiukan kuulustelemaan häntä, kysyy jotakin hänen kotiseudustaan ja paljosta muusta, mutta nämä ovat välinpitämättömiä kysymyksiä, niin kuin suurien herrojen esittämät ja lopuksi portinvartija sanoo hänelle yhä uudelleen, ettei hän voi vielä päästä sisään. Mies, joka oli ottanut mukaan matkalle monenlaista, käyttää kaiken, oli se kuinka arvokasta hyvänsä portinvartijan lahjomiseen. Tämä ottaa tosin kaiken vastaan, mutta sanoo samalla: ”Minä otan tämän vastaan vain siksi, ettet sinä luulisi laiminlyöneesi mitään.”

Näiden monien vuosien kuluessa mies tarkkailee portinvartijaa herkeämättä. Hän unohtaa muut portinvartijat, ja tämä ensimmäinen näyttää hänestä ainoalta esteeltä joka evää häneltä pääsyn sisälle lakiin. Hän kiroaa tätä onnetonta sattumaa, ensimmäisinä vuosina siekailematta ja kovaan ääneen, myöhemmin vanhetessaan, hän murahtelee enää vain itsekseen. Hän äityy lapselliseksi, ja huomatessaan monivuotisen tutkiskelunsa tuloksena portinvartijan turkiskauluksessa pesivät kirputkin, hän pyytää myös kirppuja auttamaan häntä taivuttamaan portinvartijan myöntyväiseksi.

Lopulta hänen silmiensä valo heikkenee eikä hän tiedä hämärtyykö kaikki hänen ympärillään vai pettävätkö hänen silmänsä vain. Mutta tässä pimeydessä hän näkee kuitenkin selvästi kajastuksen, joka murtautuu sammumattomana esiin lain portista. Hän ei nyt elä enää kauan. Ennen kuin hän kuolee, kerääntyvät koko tämän ajan kaikki kokemukset hänen päässään yhdeksi kysymykseksi, jota hän ei ole vielä tähän mennessä ole esittänyt portinvartijalle. Hän viittaa tämän luokseen, koska vartijan täytyy kumartua syvään hänen puoleensa, sillä heidän kokoeronsa on suuresti muuttunut miehelle epäedulliseen suuntaan”. ”Mitä sinä nyt vielä haluat tietää?” kysyy portinvartija. ”sinä olet kyltymätön.” ”Kaikkihan pyrkivät lain luo”, sanoo mies, ”kuinka on mahdollista, ettei kukaan ole minun lisäkseni näiden monien vuosien aikana vaatinut sisäänpääsyä?” Portinvartija oivaltaa, että miehen loppu on jo lähellä, ja saavuttaakseen vielä miehen katoavan kuulon, hän karjuu tälle: ”Kukaan muu ei voinut päästä sisään tätä kautta, sillä tämä portti oli määrätty vain sinua varten. Minä menen nyt sulkemaan sen.”

Olavi Mansikka

eikös poliisin tehtävä ole saada asia selville kyselemällä. Omasta mielestä absurdi ajatus että maallikko osaa selittää asian juurta jaksaen. Ongelmahan loukkaantumisissa on että se on subjektiivinen. Voiko poliisi sitten täysin aukottomasti tehdä päätöksen onko rikosta tapahtunut edes teoriassa? ei voi. Ihminen ei voi jättää omaa arvomaailmaansa pois päätöksiä tehdessä. Huolestuttavalta kuulostaa mikäli päätöksen tekee vain Saarinen. voidaan asettaa kyseenalaiseksi myös oikeusturva valittajalta. ainakin päätöksen pitäisi saada toinen perustelu mielellään toiselta viranomaiselta. Nythän Saarinen selkeästi kohotat itsesi oikeusistuimeksi. Tämä on useasti Suomessa viranomaisilla tapana. Puhutaan että lastenvalvoja tekee päätökset lasten tapaamisesta ja elatustuista. Tämä on suoranainen valhe. Päätöksen tekevät lapsen vanhemmat ja käräjäoikeus. Lastenvalvoja vain lähettää ulkopuolisen suosituksen käräjäoikeudelle. Pitäisikös poliisin samalla tavalla esittää mahdollisuus valituksen tekemiseen? Käsittääkseni kyllä.

Käyttäjän JarnoSaarinen kuva
Jarno Saarinen

No niin, on taas osattu varsin hienosti tarkoituksella ymmärtää aivan väärin. Minun työssäni ihmiset kysyvät minulta, mitä voin heidän avukseen tehdä. Ne liittyvät luonnollisesti netissä tapahtuneisiin asioihin. Jos ne eivät liity nettiin, ohjaan heidät muualle. Jos liittyvät nettiin, teen arvion, onko tapahtunut rikos, ja jos tulkintani mukaan on, arvioin, voinko käyttää huomautusta. Nämä tapaukset ovat pääsääntöisesti kunnianloukkauksia.

Joka tapauksessa, jos rikosta ei mielestäni ole tapahtunut, totean aina, että henkilö voi toki halutessaan tehdä asiasta rikosilmoituksen oman paikkakuntansa poliisille. Eli missään nimessä minun päätökseni ei ole millään tavalla lopullinen. Näin ollen vertaus lastensuojeluun on vähintään ontuva.

Toimituksen poiminnat