*

JarnoSaarinen

Hätäkeskuspäivystäjästä nettipoliisiksi

Heti poliisiksi valmistuttuani lokakuussa 2006 olin siirtynyt Länsi-Uudenmaan hätäkeskuksen leipiin, koska poliisin töitä ei tuolloin ollut tarjolla. Alkuun oli tarkoitus hakea poliisin töitä myöhemmin, mutta jotenkin sitä oli jämähtänyt paikoilleen, kun ei poliisien työtilanne missään vaiheessa oikein ollut parantunut. Helmi­kuussa 2010 aloin tarkemmin pohtimaan ammatillista tulevaisuuttani, kun selvisi, että Länsi-Uudenmaan hätäkeskuksen toiminnot tullaan siirtämään Keravalle. Aikaa pohdiskelulle oli, sillä ensimmäiset arviot siir­ron ajankohdasta sijoittuivat vuoteen 2015. Esteenä siirrolle ei ollut ainakaan nykyinen työnkuvani, koska poliisikouluun hakiessani ajatuksissa ei ollut hätäkeskuspäivystäjän ammatti. Kuin tilauksesta työkaverini vihjasi, että Helsingin poliisilaitoksella on nettipoliisin virka haettavana.

Tammikuussa sain puhelinsoiton, jossa minut kutsuttiin haastatteluun. Innostukseni kasvoi. Tiesin, että kaikkia ei haastatella, ja huomasin yhä enenevissä määrin haaveilevani uudesta työstä. Sen verran olen kuitenkin realisti, etten antanut sen näkyä, vaan pidin ajatukseni lähes kokonaan omana tietonani. Tammi­kuun lopulla menin haastatteluun, jossa näin ensimmäistä kertaa lähimmät työkaverini. Tunsin oloni heti kotoisaksi. Haastattelu meni mielestäni aivan loistavasti, ja alkoi vuorokauden hermoilu. Kiinnostukseni tätä paikkaa kohtaan oli lisääntynyt koko ajan, ja olin täysin vakuuttunut, että tämä on se työ, jota haluan jat­kossa tehdä.

Kun seuraavana päivänä sain tiedon, että minut oli valittu, olin yhtä innoissani kuin 2004 helmikuussa, jol­loin olin saanut tiedon poliisikouluun pääsystä. Siitä alkoi vanhan työpaikan hyvästely, ja orientoituminen uuteen uraan.

Tämän huiman viiden viikon nettipoliisityökokemuksen perusteella täytyy sanoa, että olin osin kuvitellut asiat niin sanotusti oikein, ja toisaalta taas on asioita, joita en osannut odottaa. Työ on ollut erittäin mielen­kiintoista ja vaihtelevaa, jota toki osasin odottaakin. Saamme runsaasti kysymyksiä sekä Facebookin että sähköpostin välityksellä, ja aihealueet ovat hyvin moninaisia.

Tässä työssä on havainnut sen, että kun poliisilaitosten päivystykset ovat vuosien saatossa leikanneet aukioloaikojaan rankalla kädellä, ovat ihmiset löytäneet tämän kanavan korvaamaan tuota palveluvajetta. Ja se on hyvä asia, sillä tällä tavalla tavoitamme ehkä sellaisiakin ihmisryhmiä, jotka aikaisemmin olivat poliisille vieraita. Väitän myös, että ihmisten on helpompi kirjoittaa kohtaamistaan ongelmista ja rikoksista kuin mennä tiskille kasvotusten kertomaan asioistaan. Näin myös arkaluontoiset asiat tulevat yhä parem­min poliisin tietoon. Minullekin on jo tullut useita tapauksia vastaan, jossa yleensä nuori ihminen ottaa yhteyttä rikosasiassa, jota ei ole kertonut kenellekään. On muun muassa tapaus, jossa epäillään, että nuori tyttö on tullut pahoinpidellyksi kotonaan. Tyttö otti itse minuun yhteyttä Facebookin välityksellä, enkä usko, että ainakaan kasvotusten hän olisi ilmoitusta tullut koskaan tekemään.

Minulta on moni tuttava kysynyt, millä tavalla nettipoliisin työ eroaa hätäkeskuspäivystäjän työstä. Kum­matkin ovat asiakaspalvelulähtöisiä ammatteja, joissa pitää pystyä rakentamaan yhteys ilmoittajan kanssa. Puhelimessa sinulla on ääni ja sen eri painotukset käytössä, täällä näppäimistön takana et tuota elementtiä voi käyttää. Näin ollen voisi sanoa, että tässä työssä sinut ymmärretään helpommin väärin.

Yhdistävää on myös se, että ihminen kokee usein subjektiivista hätää jostain asiasta, ja ottaa yhteyttä viranomaiseen. He kertovat niin puhelimessa kuin viesteissäkin oman näkemyksensä asiasta, ja jättävät mahdollisesti kertomatta sen, mikä ei ole heille niin edullista. Tämä on hyvä tiedostaa, niin pystyy muodos­tamaan tapahtumista mahdollisimman todenmukaisen kuvan.

Eroavaisuuksista kiire on yksi merkittävimmistä. Hätäkeskuspäivystäjän työssä kiire on alati läsnä. Sinun tulee tehdä ratkaisusi hyvin nopeasti, ja jos teet väärän ratkaisun, saattaa se olla ihmishenkien arvoinen. Nettipoliisillakin on kiire, mutta kiire on erilaista: kiire johtuu työn määrästä, eikä siitä, että sinulta odote­taan vastaus sekuntien sisällä.

Toinen iso ero on ihmisten suhtautumisessa sinuun. Hätäkeskuspäivystäjän työtä hankaloittavat muun muassa häiriösoittajat, mutta myös ilmoittajat, joilla on mahdollisesti ihan asiaakin, mutta jostain syystä käyttäytyvät hyvin töykeästi sinua kohtaan. Tässä työssä olen kokenut hyvin vähän negatiivista suhtautu­mista, sen sijaan positiivisesti suhtautuvia, kannustavia ihmisiä on ollut minuun yhteydessä niin monta, että olen suorastaan hämmästynyt.

Kolmas erottava tekijä on prosessissa itsessään. Siinä missä hätäkeskuspäivystäjän työstä pyritään teke­mään yhä enemmän automaatiota ja sellaista, jossa päivystäjän omat ratkaisut jäävät mahdollisimman vähäisiksi, ei nettipoliisille ole onneksi luotu niin tiukkoja raameja. Nettipoliisin on osattava soveltaa vallit­sevaa lainsäädäntöä, eikä hän useinkaan voi toimia jonkin tietyn, hyvin tarkasti määritellyn toimintaohjeen mukaisesti.

Ehkä suurin ero on kuitenkin julkisuudessa. Hätäkeskuspäivystäjä on anonyymi henkilö, jonka ei tarvitse kertoa nimeään ilmoittajalle, ja tämä on varsin hyvä asia. Nettipoliisina taas olet ainakin jollain tavalla julki­suuden henkilö. Sinun naamasi näkyy ja äänesi kuuluu. Siihen tottuminen on vielä hieman kesken.

Sen verran tässä viidessä viikossa on jo ehtinyt havaitsemaan, että nettipoliisi ei voi jatkuvasti olla heristä­mässä sormea ja syyttämässä osapuolia, vaan sovinnollisuuden kautta asiat hoituvat parhaiten. Hyvänä esimerkkinä toimii viime viikkoina kansaa kuohuttanut Eerikan murhaoikeudenkäynti, johon liittyen netti­poliisikin on saanut paljon yhteydenottoja. Ihminen purkaa pahaa mieltään ja oloaan nykyään paljon netissä, ja se johtaa väistämättä ylilyönteihin, joka on toisaalta aivan inhimillistä. Kuitenkin on ollut palkit­sevaa havaita, miten olen pystynyt saamaan netin kautta eri osapuoliin kontaktin, ja vieläpä rauhoittamaan tilanteen. Se ei ole tullut uhkailemalla, vaan puhtaasti hyviin tapoihin ja järkeen vetoamalla. Usein näiden ylilyöntien takaa kuitenkin paljastuu aivan älykäs ihminen, joka lopulta ymmärtää tekonsa typeryyden.

Jokainen työpäivä on opettanut minulle jotain uutta, ja uskon, että uuden oppimista tämä työ tulee ole­maan vielä pitkään. Päivä päivältä ammattitaitoisemmaksi nettipoliisiksi on hyvä tavoite. Motivaatiota on ja intoa riittää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Lauri Korhonen

Saarinen. Onneksi olkoon nimityksen johdosta. Työ ja tehtävät sarallasi eivät tule ihan heti loppumaan eli ainakin työllisyyden pitäisi olla kohdallasi taattu - ainakin lähivuosiksi.

Toivotan onnea ja menestystä lainvalvojan haastavassa tehtävässä ... sekä tietenkin roppakaupalla pitkää pinnaa. :)

Cheers!

Toimituksen poiminnat